perjantai 18. lokakuuta 2013

~mieti mitä jää kun mä lähden täältä

Heips, nyt isken tänne kunnon kuvapläjäyksen jossa kerron viikosta ennen Saksaa ja sitte sen jälkeen alan tekemään postausta Saksan reissusta! Kuvat sattuu kyllä olemaan enimmäkseen omanaama ja siskon naama kuvia joten älkää innostuko liikaa. Tähän heti alkuun mun on myös pakko sanoo et unohdin viime postauksessa mainita että miks oon ylpee omasta tokiohotel-vaiheestani
Vastaus siihen on se että sinä aikana jollon kuljin kaduilla maailman oudoimmat vaatteet ja tummimmat silmämeikit päällä opin että se on okei olla erillainen ja että todelliset ystävät tykkää siitä sisimmästä ja hyväksyy sut just tollasena ku oot. Niiku mut hyväksyttiin sillonki. Nelli, Krista, Juho, Hilma tai kukaan mun sen hetkisistä kavereista ei valittanu mun ulkonäöstä tai vältelly mua sen takia vaan mulla oli aina kavereita eikä ne todellakaan edustanu mun kanssa samaa tyylisuuntausta. Sen takia uskallan edelleen olla se mitä oon ja siks mun mielestä tällänen vähän erillainen nolo-elämänvaihe on parempi ku se pissisvaihe jonka melkein jokainen suomalainen tyttö käy läpi :)
Nonni nyt sain sanottuu tärkeimmän asiani, viimeviime viikon pariin siis! Voisin liittää tähän iPhone kuvia lisäks mut mietin että ehkä tää näyttää kivemmalta ku laatu on vähän parempaa, samaa mieltä?  :)
Noin 2 viikkoa sitten olin taas juhlimassa Kimillä ja myönsin jopa sille että se osaa houstin hommat paremmin ku minä, ja omasta mielestäni mähän oon siis paras. Kim oli hommannu djn, savu- ja valokoneet, juomat vieraille ja osas ottaa rennosti vaikka siellä taiskin olla monta kymmentä vierasta. Ihmiset tanssi kokoajan ja Luis ei meinannu päästää mua tanssilattialta pois hetkekskään. Dj anto mun pitää niitä hienoja kuulokkeita ja kosketella nappuloita joita niissä vempeleissä on. Kuuntelin murheita mutta en ite murehtinu hetkeekään. Kaiken tän kruunas pingispöytä jolla otin pari erää beerbongii mutta houstin tarjoomalla boolilla. Lopulta satuin myös jäämään yöks ja onneks Kim majotti mut mielellään koska mun rekola reissut sattuu menee aina yli.
Ennen Europa parkiin lähtöä päivät meni normaalisti koulussa, loimulla ja salilla. Raahauduin oikeesti salille jopa 3 kertaa, haha okei nyt alotan sen urheilun kunnolla et pääsen rantakuntoon. Mulla on nimittäin suunnitelmissa ainaki 2 matkaa lähitulevaisuudessa, Thaimaaseen perheen kanssa ja Espanjaan kaveriporukalla. Yleensä matkustan aina kesäsin mutta eihän siinä oo mitään järkeä, onhan se ainut vuodenaika jollon suomessaki on pari astetta lämmintä.
Europapark reissun jälkeen eli eilen tapailin kavereita kahvin ääressä ja loimulla, josta Eme kävi hakemassa mut iskänsä autolla. Alkuperänen suunnitelma oli mennä Starbucksiin mut Ikea sattu olemaan matkalla ja Eme oli joskus aikoja sitte luvannu tarjoo mulle hodarit, joten päädyttiin sinne. Eme meinas ajaa mummon päältä, se tarjos pehmiksen ja 50sentin hotdogin sekä osti mulle muovisen koriste kukan, vietettiin yli tunti seikkaillen vuodeosastoilla ja sopivaa nahkasohvaa ettien meijän tulevaisuuden kämppään. Meillä oli loppujen lopuks aika samanlainen näkemys siitä miltä kämpän pitäis näyttää, tosin Emellä on pakkomielle kahteen hanaan joista toisesta tulee kaljaa ja toisesta vettä, eikä se suostunu sijottaa niitä pelihuoneeseen vaa niiden pitäis olla vessassa. Kuka haluu kaljaa sillon ku on vessassa? En pysty ny tässä oikeen kuvailee että miten hauskaa mulla oikeesti oli vaikka haluisin. Mulla ei ollu muutamaa minuuttiakaan naama peruslukemilla :)
huhhuh nyt pitäis nousta sängystä.. lol en jaksa

perjantai 4. lokakuuta 2013

~elämä tiivistettynä

Päätin kirjottaa itestäni ja omasta historiastani pienen stoorin tänne. Aiheena toimii se että mistä tulen ja mikä olen. En oo kirjottanu vielä tällästä ja muutenki kirjottelu on jääny niin harvaks että koitanpa nyt väsätä teille pitkän postauksen siitä kuka Misku on :) Suurinosa kuvista on netistä koska en oo vielä keksiny tapaa miten liimaan kuvakansioissa olevat kuvat teijän kaikkien tiotokoneen ruuduille.
Tarina alkaa sillee että nainen ja mies tapas häissä. Mies toimi nykyisen kummisetäni bestmaninä ja nainen kummitätini kaasona. Häähuumassa ne rakastu, puolenvuoden päästä edessä oli omat häät ja siitä muutto Sveitsiin miehen opiskelujen perässä. Synnyin siis Lausannessa Sveitsissä 3.4.97. Mutsi sano että vaikka mua ei suunniteltu niin jokainen lapsi on silti yhtä rakastettu, mukaanlukien minä. Asuttiin kerrostalossa ja puhuttiin ranskaa. Mummot Mimmi ja Mamma toi mulle muumikeksejä Suomesta, äiti osti mulle saksanpähkinän aina ku olin ollu kiltisti kaupassa. Kerrostalon ylimmässä kerroksessa oli kattoikkuna josta naapurin kissat kuulemma kömpi aina mun naaman päälle nukkumaan. Olin rakastunu Nunnuun jonka luona kävin välillä yökylässä ja jolle sanoin aina "tsot tsot" ku se yritti syödä lunta. Meillä on myös videoita todistusaineistona siitä että Nunnu oli ensimmäinen jonka kikkelin näin. Haha paras video ikinä! Siinä me polskitaan pikkusina kylpyammeessa ja yhtäkkiä Nunnu nousee seisomaan ja alan heti tökkimään tätä ihme härveliä sen haarojensa välissä. Viikonloput vietettiin pienen puron rannalla grillaten ja uiden, eläintarhassa "vaaleanpunaisia kyniä" eli flamingoja ihaillen ja telkkarista äiti ja iskä ei kattonu muuta ku Tom & Jerryä koska ranskan kieli ei ollu ihan hanskassa. 
Lausannen jälkeen muutettiin Surseeseen joka on Lucernin lähellä. Asuttiin omakotitalossa jonka pihalla oli uima-allas ja kaunis näkymä alas laaksoon jossa kylä sijaitsi. Vastapäisellä kukkulalla oli vanha keltanen linna joka oli kunnostettu kouluks. Naapurin lapset oli ihania. Meillä oli oma leikkipaikka jonne mun ihastus Manuel ja Fabian telkes mut liukumäen alle kiusallaan. Lea oli naapuruston vanhin ja coolein tyttö jonka kanssa vaihdeltiin diddle papereita. Ne oli Sveitsissä tytöille vähänniiku samaasia ku pojille pokemon kortit. Kerran vein mun opettajalle näytille mun diddlekansion jonne olin yrittäny kerätä mahollisimman paljon niitä, ja se samainen kansio on edelleen mulla jossain hyllyllä. 
Lukekaa tarkasti, muuten toi teksti kuulostaa siltä että puhuisin dildoista. :-D
Sursee
Mulla ei ollu vaikeuksia sopeutua siihen että kotona puhuttiin suomea ja sen ulkopuolella saksaa. Lentomatkat Suomeen oli hauskoja ja mutta tiesin et en haluis muuttaa pois Sveitsistä. Vanhemmat pisti mut jo nuorena erillaisille lasketteluleireille jossa opin pärjäämään yksin isompien lasten kanssa ja koulumatkakaan ei tuntunu pelottavalta. Aupairit hoiti mua ja siskoa varmaan kolmen vuoden ajan joka päivä. Tarhasta muistan sen että kerran olin unohtanu pikkarit mekon alta, yhtenä kertana karkasin sateella Ramuelin kanssa ulos ja jäätiin kiinni siitä koska meijän housuissa oli kuraläikät. Muistan miten tarhan seinä oli tuhrittu mun kaverin isoveljen johdosta, miten opettaja yritti rikkoa kookosta heitellen sitä katukivetykseen, sen tunteen ku varaope sai kipinän aikaan kivillä ja yökoulun josta äiti unohti hakea mut ajoissa kotiin. Omistan vieläki kindergartenissa sipsipurkista tehdyn mäyräkoiran, jonka sisällä vietiin lappuja
kotiin. Oon myös ostanu sen kirjan jota aina aamunavauksessa meille luettiin. Se kertoo krokotiilistä joka rakastuu kirahviin. Muistan miten me piirrettiin liiduilla asvalttiin pieniä teitä joita me kuljettiin rullaluistimilla ja miten mun synttärit pidettiin pienessä puistossa kukkulan keskivaiheilla. Manuelin iskä otti mut kyytiin kesken hurjan ylämäen ja polki samalla ku istuin tarakalla mut kotiin asti pelkkää kiltteyttään.
En tiiä miten on mahollista että muistan näin paljon elämästä jota elin Surseessa parivuotiaasta seitsemänteen kevääseen asti. Muistan mun ensimmäisen "kunnon" ihastuksen Levin jonka silmät peitin käsillä ja jota pussasin huulille. Se tapahtu meijän kylän syksysellä vaelluksella pieneen mökkiin joka sijaitsi kaukana metsässä meijän kotikukkulan huipulla. Muistan lasten maailmanpyörän jossa kävin sen kanssa kylän markkinoilla ja sen halloween kulkueen jossa se ei ollu. Tuntuu siltä että muistaisin kaiken! 
Tätä tekstiä kirjoittaessa tulee oikeesti tosi haikee olo. Sveitsissä se että ohikulkijoita moikataan oli itsestäänselvyys ja koko Surseen pienet tapahtumat oli sellasia joista kaikki nautti ja joissa ei ollu niitä suomalaisia spurguja sammuneena kojujen eteen. Kaikki mitä muistan Sveitsistä on yhtä isoa tarinaa joka on kirjotettu vaaleenpunasella kynällä vaaleanpunaselle paperille. Noh ehkä mä kerron teille joskus myöhemmin lisää elämästä Sveitsissä, jos ootte kiinnostuneita.
muistan nää isot muurahaiset jotka kiipeili rakennuksen seinällä Lucernessa
Lucernessa oleva kallioon hakattu leijona jonka luona käytiin aina ottamassa kuvia
Kävin siinä keltasessa vanhassa linnassa koulua vähän yli puolvuotta ennenku muutettiin Suomeen. Oli pääsiäinen ja äiti oli päättäny että haluu lähemmäs vanhempiaan. Siinä ku olin seittemän vuotias me sitte muutettiin Nummelaan paritaloon jossa mulla oli pitkästä aikaa oma huone. Äiti piirs vaatekaapin peileihin Diddleita ja huoneen seinät oli vaaleensiniset niiku mun prinsessahuntu sängyn yläpuolella. Mut pistettiin uudestaan ykkösluokalle ja tutustuin taas uusiin ihmisiin. Naapurin isoilla tytöillä oli apinakerho johon pääsin naapurin Ellan kanssa mukaan, olin myös naapuruston lasten sirkuksessa nauloilla makaaja sekä tanssija. Kiipeiltiin koulun katolle. Kuunneltiin smurffeja, gimmeliä sekä pikku Geetä. Sain arestia koska menin isompien lasten kanssa uimarannalle ilman valvojaa ja olin ihan boss mun laukun kanssa joka oli suoraan Sveitsistä. Harrastin partiota ja ratsastusta Annin kanssa, leikin leegoilla Eliaksen kanssa ja yks mun lempparileikeistä oli pusuhippa.
Kerkesin asua Nummelassa alle 2 vuotta ennenku muutettiin taas. Viimesimpinä iltoina Ella sano mulle jotain joka on vaikuttanu mun tähänastiseen elämään. Kello oli puol 8 ja sanoin että meen kotiin kattomaan Salkkareita. Ulkona oli jo vähän kylmä ja roikuin puusta naapurin lasten kanssa. Ella mulkas mua ja sano "et sä voi mennä vielä kotiin. sä muutat ihan kohta ja sit me ei nähä enään ikinä. sä et vaan voi mennä kotiin, me ollaan kavereita ja et sä tee salkkareilla mitään." Jotenki toi lause on saanu mut ajattelemaan että rauhottuminen ja kotona toimettomana makaaminen on väärin. Ysiluokkaan asti oon ollu joka päivä ulkona niinkauan ku vanhemmat on sallinu koska mulle tulee huono omatunto jos meen kotiin. Samallatavalla ku mulle tuli sillon ku Ella sano noin. Viimevuonna aloin ymmärtämään että saan olla kotona ja levätä, mutta myönnän että mulle tulee vieläkin kamala olo jos satun olemaan kokonaisen päivän kotona.
minä 8lk
minä ja siiri 8lk
Nummelan jälkeen muutin Veikkolaan Palojärven metsätielle. Alotin kakkosluokalla palojärven ala-asteella jonka koulurakennus oli niin pahasti homeessa että opiskeltiin parakeissa. Aikamoinen järkytys sen jälkeen ku olin opiskellu keltasessa linnassa, onneks taksikyyti kouluun toi vähän glamouria mun elämään. Muistan miten meijän luokan oppilas jopa oksens englannin tunnin jälkeen joka poikkeuksellisesti pidettiin koulurakennuksessa. Tärkein asia oli silti että tutustuin Iikkuun ja Pinskuun jotka on edelleen yhet mun parhaista kavereista. 
Pinskusta ja Iikusta voisin kirjottaa kokonaan oman blogin. Me kerittiin kokee niin paljon kaikkee pelkästään 3vuoden aikana että tähän en voi kirjottaa muutaku että Pinja ja Irene on mahtavia. Me riideltiin, naurettiin, pissattiin housuun, hypittiin kallioilta lumihankeen, tehtiin parhaimmat kepposet halloweenina, hienoimmat tanssit koulun juhliin ja oltiin yksinkertasesti vaan parhaita :-D
Koko koulu vaihto/meni evakkoon lopulta Nummelan keskustassa sijaitsevaan Kuoppiksen kouluun ja sitä kautta ihka uuteen Huhmarnummen kouluun. Luokat oli yhdistettyjä niin että 1-2lk oli yhessä, 3-4lk ja 5-6lk samallatavalla. Eli ku olin kolmosluokalla nii mulle saatettiin opettaa nelosluokan bilsaa ja fykee (fysiikka&kemia), tai että ku olin nelosella nii mulle opetettiin vasta sitten kolmosluokan historiaa.
Huhmarnummessa yks parhaista asioista oli mun mielestä koulun discot joita kutosluokkalaiset järjesti. Discot on mun mielestä edelleen mahtavia! Juomilla oli outoja nimiä ja niissä oli fantaa sekä colaa sekotettuna, soittolistalla oli Teaa ja Britney Spearsia, arvoista voitti kyniä ja pehmoleluja. Hitaisiin pyydettiin aina ihastus tanssimaan ja limbokisassa Pinsku, Iikku, Emppu, Eetu ja Oona oli aina viimesimmät.
Järvenpäähän muutin sinä kesänä jonka jälkeen piti alottaa vitosluokka. Muutto oli vaikee ja kirjotin jopa presidentille 3 sähköpostiviestiä liittyen siihen että haluun takas Huhmarnummen kouluun. Jokaseen sain ihme kyllä vastauksen, yhen Tarja Haloselta ja toiset assistentilta ja psykologin kaltaselta ihmiseltä. Muutot paikasta paikkaan on aiheuttanu mulle sen että mulla on tarve tutustua joka vuos uusiin ihmisiin ja että vihaan asioiden muuttumista. Mulla on tarve tutustua uusiin ihmisiin koska pelkään että menetän vanhat ystävät. Vihaan asioiden muuttumista koska vaikka uus talo on aina jännittävä nii on se muuttaminen silti vaikeeta. 
Alotin siis Kyrölän koulussa ja pakko sanoo että oon kiitollinen presidentille siitä ettá se ei lähettäny mua takas Veikkolaan vaan käski yrittää sopeutua. Toki Pinsku ja Iikku, Emppu sunmuut on ihania, mutta ilman tänne muuttoa en ois tutustunu näihin uusiin ja ihaniin ihmisiin! Suurinmanosan te tiiätteki. Blogin pitämisen mähän siis alotin seiskalla jollon siirryin Järvenpään Yhteiskouluun. 
minä 6lk
Melkein jokaisella ihmesellähän on jossain vaiheessa elämää sellanen jakso jota myöhemmin muistelee häpeissään. Tokio Hotel aikakaus tais olla mun. Naureskelen tosi usein kavereiden kanssa hyväntahtosesti mun 5-6lk ulkonäölle. Toi voittaa mun mielestä pissikset mennentullen! Pakko sanoo että oon ylpee mun nolosta vaiheesta, Hauskinta tässä kuvassa on se et toi ei ees oo vielä paha kuva. Todellisuudessa mä näytin vielä kauheemmalta :-D
Vaikka mun 5 ja 6 luokka meni selvästi ulkonäöstä piittaamatta mulla oli silti Kyrölän koulussa mahtavaa. Halloween discossa puku- ja tanssituomarina, Dark Siden laulajana, yökoulussa, loimun discoissa, pesisturnauksessa yms.
Seurustelin loppuvaiheessa Juhon kanssa ja sitä kautta tutustuin varmaan sataan uuteen ihmiseen pelkästään yhen kesän aikana. Luulen et jos me ei oltais oltu ihanassa ala-aste suhteessa Kyrölän tytöt ja pojat ei ois varmaa hengaillu niin paljoo yhessä ja ns kyröläpossee ei ois syntyny, ja lopulta tähä "kyröläpossee" tuli sit kaikki nää ihmiset keiden kaveri oon nykyään.
Nää kaikki kaverit joihin oon elämän aikana tutustunu 
ja keiden kanssa oon kokenu kaikki kommellukset, 
on se mitä mä, Misku, oon.
Misku on se joka nauttii elämästä hymyillen,
rinnallaan tusina mahtavia ihmisiä.


Tästä eteenpäin te tiiätteki kaiken, pusuja ja haleja teille!

~sielu kavahtaa tyhjiötä ja olen täyttänyt sen hymyllä


Huomasin tässä yks päivä että on menny kuukaus siitä ku viimeks postasin, päätimpä sit kerätä voimia ja avata tän paskalaitteen ja alkaa kirjottamaan. Mun pikkuserkku (9v) on tällä hetkellä meillä ja satuin huomaamaan että sillä on macbook, mitä ihmettä missä mun viipyy :( no kuiteskin eihän tämä kivikauden antiikkikone oo mikään tekosyy siihen että en oo postannu, lupaan siis ryhdistäytyä!


Kuukauden aikana oon käyny liikkakurssin kanssa megazonessa ja seinäkiipeilemässä, Emen kanssa kattomassa uusimman kauhuleffan The Conjuring, tehny Askin (miskumau), selvinny ensimmäisestä koeviikosta, juhlinu ystävien ja tuntemattomien kansssa rauhallisesti ja kovaa. Oonan kanssa vierailin Yhteiskoulussa ja moikkasin vanhaa matikanopettajaa joka näytti siltä ku ois nähnyt kummituksen samalla ku käteltiin. Stressannu kaikkea maan ja taivaan välillä. Ollu tunteja ajatuksissani ajattelematta mitään, ihastunut ja tullut järkiini. Oon kahvitellu ystävien, treffikumppanien ja koulukirjojen kanssa. Kävin Siirin kanssa IFKn matsissa syömässä hodareita ja ostamassa iskälle hienon fanipaidan. Pelannu loimulla bilistä sekä katellu ihmisten kainalosta leffoja, yrittäny urheilla ja pärjänny englanninkokeessa paremmin ku ikinä ennen. Tein myös virheitä, mutta onneks elämä jatkuu!

Yks mun huolista on ollu tietenkin lukio. Valitsinko oikeet kurssit, tutustunko mukaviin ihmisiin ja jaksanko panostaa vai pitäiskö lähteä maailmalle. Syyslomalla pääsen onneks Noora seuranani Saksaan rentoutumaan. Saksa on mulle ku toinen koti. Jotku saattaa tietää mutta kerronpa nyt lopuillekkin että oon siis asunu Sveitsissä 7 ensimmäistä vuotta elämästä. Kaikki maat joissa puhutaan siis saksaa, joissa on värikkäät syksyt ja ystävälliset ihmiset tuntuu siis kodilta. Paikka jonne me myös mennään (Europapark) on halloweenin aikaan samanlainen ku satumaa. Yli 5000 kurpitsaa, nauravat ihmiset maailman hurjimmissa laitteissa ja koko paikan kauneus saa mun päänpyörälle joka syysloma ku oon siellä käyny. Yleensä tää matka on ollu mun, iskän ja siskon yhteinen huviretki, mutta tällä kertaa sainki ottaa Nooran mukaan ja ajatus Saksan 16v ikäraja alkoholin ostamisesta saa mut kikattamaan. Syyslomasta ei vois tulla parempi!


Huomenna suunnitelmissa ois taas juhlat uudessa seurassa. 
Yritän kirjottaa teille ennen ensviikon lauantain lähtöä! 
Pusuja ja haleja teille lukijat!