lauantai 15. helmikuuta 2014

rakastavaiset rakastakaa, unelmoijat unelmoikaa, ihmiset eläkää.

Ennen Espanjaan lähtöä päätin tulla julkasemaan tänne vielä yhen kertomuksen mun elämästä. Oon niin innostunu siitä että kohta makaan auringon alla ensimmäistä kertaa ilman vanhempia! Lento lähtee huomenna 13.50 Amsterdamiin jossa meillä on vähän aikaa chillailla kunnes noustaan uudestaan ilmaan kohti Espanjaa. Matkaan lähtee Siiri ja me ollaan haaveiltu tästä syksystä lähtien :) mutta ei hätää meillä on mun mummo samassa kaupungissa pitämässä meistä huolta jos apua kaivataan, eli vaikka reissu on perjaatteessa meijän kahen niin ei olla ilman minkäänlaista turvaa liikenteessä.
Lähi viikot on menny suuriltaosin vihaten ihmisiä. Joskus vaan oikeesti ottaa päähän. Ihmiset on loppujenlopuks mun mielestä itsekkäitä aina, väitti mitä muuta tahansa, mutta tärkeintähän on se että sitä peitellään. Esimerkiksi kun mä teen ihmisiä onnellisiks niin mä tuun onnelliseks eli eiks seki loppujenlopuks oo itsekästä? Angstikkaan avautumisen pääpointti oli nyt siis että ärsyttää kun jotkut ei osaa peitellä itsekkyyttään.
Ihmisvihan vierellä oon myös totaalisen rakastunu mun ystäviin. Sain 2 ruusukimppua ystävänpäivän kunniaks ja Maria piti taas mahtavat pirskeet viime lauantaina! Kahvitellessa on aina tullu naurettua ja Loimulla sama jatkunu. Oon tehny 1000palan palapeliä ja keittäny kahvia monta pannullista. Koristelin Loimun katon jouluvaloilla ja kuumaliimapyssyllä liimailin timantteja terkkuseinään. Äidille tein omenapiirakan kattomatta ohjeita ja kävin mummollassa ku papalla oli synttärit. Vanhojen mekot oli jumalaisia ja magic mike melkein samaa tasoa. Emen kanssa käytiin kattomassa 12 vuotta orjana Flamingossa. Eme tuli ensimmäistä kertaa meille esittelemään ittensä ja se meni hyvin, vaikka toiki mut pari tuntia myöhässä kotiin.
Lopuks kerron teille vielä miten piristin ihmisiä tällä viikolla jotta voitte kopioida tän omaan elämäänne ku ette keksi mikä vois olla päivän hyvä työ!
Ystävänpäivänähän varsinkin tytöt on masentuneita jos facebookissa ei satu lukemaan "parisuhteessa" ja ovelle ei ilmesty ruusuja koko päivän aikana. Marssin siis kauppaan ostamaan ruusukimpun josta osan annoin tyttö frendeille jotka ei ruusuja vielä ollu saanu ja 3 annoin vastaantuleville tuntemattomille pojille sanoen "antakaa tää ruusu seuraavalle tytölle joka tulee vastaan". Miettikää kuinka onnellisiks ne tytöt on tullu saadessaan ruusun tuntemattomalta pikkupojalta tai amisjäbältä? Jos oisin poika harrastaisin tätä ruusujen antamista joka viikko!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Välillä pidän ratista kahdella kädellä, en minäkään aina onnellinen ole. Nyt voin jo ajaa ilman käsiä, aurinko paistaa pääni sisällä taas.



Nyt on palattu arkeen. GG on katottu loppuun. Urheilu taas alotettu ja naamanpesua yritetään suorittaa joka ilta. Urheilun harrastus loppu jo ennen koeviikkoa. Ruotsintunnit ei kiinnosta ja maantieto on ku intohimoa. Koeviikko pistää väsyneeks. Darrantaina aamupalana oli sushia. Natalian ja Cassun kanssa käytiin kattomassa Paranormal Activaty ja eturivin poika matki kiljumistani. Pääsin karttakokeesta läpi ja käyvin kaupassa ostamassa minitomaatteja. Hifkin peli Siirin kanssa ja nacholautaset piristivät viikkoa. Torstaina yökyläilyä. Perjantaina puhuin vanhojen kavereiden kanssa ja osallistuin leipomis kisaan Loimulla. Sämpylätaikinassani oli kahvia ja juustoa. Lauantaisin illanistujaiset Trivial pursuitin ja korttipelien parissa. Viimekerralla pelattiin vanhoja pokemon pelejä, mario cartia ja monopolia markoilla. Nukuin sohvalla ja joka kerta tilattiin kebabbia, ensimmäisellä kerralla nukuin ennen aterian saapumista. Sunnuntaisin näin Emeä joka on tällähetkellä armeijassa miehistäytymässä. Ensiksi kahviteltiin ja kierreltiin etsimässä uusia kahviloita joissa maistella smootieita.

Suomalainen riiteli vaimonsa kanssa, vaimo vei rahat ja minä lainasin rahat junalippuun. Kreikkalainen aloitti keskustelun pyytämällä apuani angry birdsissä, se johti kutsuun baariin ja monen päivän ahdisteluun kaveripyynnöillä. Heitin tupakan naiselle joka puhui minulle venäjää. Ei kiitos oli hyvä elokuva, seurakin oli miellyttävää. Tuntui pikkutytöltä joka on ihastunut luokan pahimpaan poikaan. Katottiin toisiamme suoraan silmiin ja viikon jälkeen oltiin jo toisillemme tuntemattomia. Luulen että muutuin viimeinkin kyyniseksi rakkauden suhteen. Pian alkaa hiihtoloma ja lento espanjaan lähtee. Siihen asti täytyy jaksaa panostaa.
Helsinki on Suomessa ainut paikka jossa on edes vähän sitä mistä unelmoin. Siellä voi istua junassa tai ratikassa kuunnellen surullisia kappaleita ja hymyillä samalla peilikuvalle. Helsinki on kuin järvi jossa saa esimakua valtameressä uimisesta. Kun sunnuntaisin näin Emeä helsingissä olin heti onnellisempi. Vaikka se olikin vanha kreikkalainen joka minua iski ja muut tahtoivat vain jotain, niin siellä on todennäköisempää että joku katsoo sinua vahingossa silmiin niin että hymyilyttää. Meidän piti käydä lintsillä sea lifessa mutta päädyttiin ajamaan ratikalla helsingin ympäri. Lopulta päädyttiin itkemään ja nauramaan Filomenalle vanhusten kanssa. Yksi mummo oli töykeä, omapahan oli häpeänsä.
Viimeisetkin kokeet suoritettu. Nyt ostamaan uudet kirjat ja sitten voisi taas alkaa katsomaan sitä kesäkuntoon urheilemista. Ainiin ja säätiedotus lupaili tänään draamaa, fuck mites tästäki selvitään. 

Tulevaisuus on alkanut taas sumentua kun unelmat ovat astuneet kehiin. Kirjoitan musikaalia ja teen koreografiaa, hyväksyisiköhän vanha opettajani ideani? Ensi viikolla täytyisi käydä vanhalla koululla kysymässä musiikinopettajan mielipidettä musikaalista. Vaihtoehtoja on kaksi: nuoret eivät uskalla esiintyä tai tästä tulee uusi hitti. Toivotaan jälkimmäistä, rakastan tätä.

Kuunnelkaas mun voimabiisejä
- another love song - uncle kracker 
- dj got us falling love again
- life is a highway
- rakkaus on
- äkkisyvää -cholare
- perutaan häät
-i dont need a man