lauantai 24. toukokuuta 2014

Hän katsoi häntä kuin jokaisen tytön unelmissa


Kaikki on menny loistavasti. Rakastan elämää. Kesä saapui ja rantsussa on jo keritty korkkaa pari kaljaa isolla porukalla. Ihmisillä on ollu kajareita ja kitara mukana. Laulettiin kimpassa ja kahestaan, musiikkia laidasta laitaan. Vanhoja tuttuja tuli ja meni, nykyisiä ystäviä ympärilläni ja uudet kätteli, nyt on taas laajennettu kaveripiiriä. Lauloin karaokea, biisiä en entuudesta tiennyt ja tanssin puolituntemattomien kanssa. Rusketusrajat näkyy heikosti, mutta kesähän alko vasta! Mua tanssitettiin illan viimeisissä hitaissa. Elämä on makeaa.


Siirillä oli synttäreiden kunniaks grillibailut ja ruoka oli mahtavaa. Masu oli täys vielä aamullaki. Äipän kanssa kävästiin Tallinnassa vaihtamassa karvat uusiin ja sain 2 ihanaa mekkoa. Pää on nyt hituusen liian blondi, mutta jos siihen jotain shokkiväriä vaikka kesän kunniaks iskis nii johan alkais näyttämään paremmalta. Meijän altaan vesi on 20 asteista, kulmakonditorian terassi täynnä ihmisiä ja rantsussa palvotaan aurinkoa. Toivottavasti kesä jatkuu yhtä lämpimänä. 

Äitienpäivänä käytiin lintsillä Dabin ja mutsin kanssa. Eme vei mut syömään ja muistin taas miten paljon mua harmittaa sen armeijassa olo. Ajettiin Dabin kanssa flamingoon kattomaan Godzillaa ja ollaan rullaluisteltu mulle jalat rikki sekä rakoille. Perjantaina tuli aamupäivällä kaaduttua vespalla keskellä Järvenpään keskustaa öljyvanan takia, mutta joku muu saa maksaa skoben korjaukset. Eikös se oo kaupungin tehtävä pitää tiet turvallisena. Nyt on nilkka turvonnu ja jalka taas auki sekä mustelmilla.


Koeviikko meni hyvin ja nyt loppu koulu! Ens perjantaina käyn hakemassa kokeet ja sitte en Keravan Lukioon astu enään koko kesänä. Mun hakemus Aurinkorantojen Suomi Lukioon hyväksyttiin ja kesätyö rintamalla näyttää hyvältä. Jos hymyilee niin lopulta elämäkin alkaa tekemään samoin.
Voin taas sanoa että olen onnellinen.

torstai 1. toukokuuta 2014

Tärkeintä ei ole elämän tarkoitus, vaan se miltä elämä tuntuu.


Elämäni seitsemäntoista vuotiaana on ollut mahtavaa. Ainoastaan kevätväsymys ja kipeät lihakset harmittavat, toki tämän aamuinen darra ei myöskään ollut niin mieleinen. Vappu meni loistavasti Kaivarissa ja mun kullat Pinsku & Iikku oli siellä myös! Aika meni ku siivillä ja illan päätteeksi sain perjantaiksi treffikutsun. Juna tais lähteä puol kolmelta yöllä, ja pakko sanoa että yöjunat on mielenkiintosia. 


Yks mun synttärilahjoista oli päivä Tivolissa, jonka Henkka kustanti. Näiden viikkojen parhaita hetkiä on ollut myös reissu mökille Siirin kanssa mopoilla ajaen ja Porvoossa käynti. Viime viikonloppuna käynnistin siis vespan ensi kertaa tänä vuonna ja yli 100 kilometriä tuli ajettua. Maalattiin eri ruumiinosia ja läntättiin leikkimökin seinään, pelattiin shakkia, luettiin äidin vanhoja kirjeitä ja ei saatu saunaa syttymään. Järvenpään rantsussa on myös pidetty piknik ja tennistäki käytiin tyttöjen kanssa kokeilemassa. Oon saanu käydä jäätelökiskan sisällä ja uusia kavereita, osa kamuista on myös ylentyny ystäviks ja kesän suunnitelmat alkaa olla valmiina. Kunhan sen kesätyöpaikan nyt vain saisi. Nyt en keksi mitään sateenkaaripaskaa tähän enempää, taino jos vielä vähän.

Kevään saapuessa oon taas alkanu tuntemaan rakkautta rinnassa. En ketään tiettyä kohtaan vaan koko elämää. Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, rakastettavaa. Elämän tarkoituksella ei ole väliä, vaan sillä miltä se tuntuu.

Unohdin muuten mainita että oon sinkku taas! Tää sopii mulle paljon paremmin :) Päivät menee istuen Kulmakonditorian kesäterassilla kavereiden kanssa ja koripalloa heitellen, salilla huhkien ja kesää odotellen. Tarkoituksena ois piristää tätä viikkoa Viro reissulla lauantaina, mutta toinen matkaseuralaisista hävitti yöllä kännykkänsä joten saa nähä onnistuuko matka.