keskiviikko 24. joulukuuta 2014

aurinkoinen koti Aurinkorannikolla auringon alla


Nyt asutaan sitten Espanjassa! Kolme viikkoa oon nyt totutellu tähän ja tää tuntuu nyt jo enemmän kodilta ku Suomi on ikinä tuntunut. Ihmiset täällä on ihania, tiedän että tuun kaipaamaan niitä enemmän kuin Suomesta kaipaan ketään tällä hetkellä. Ainut huono puoli on se että Hän ei ole täällä, mutta Hänkin asuu Virossa, joten jos jonnekkin kaipaan niin se ei ainakaan ole Suomi. Anteeksi kullat.
Jos mun pitäis yrittää selittää tätä niin tää on vähän kuin huumetta. Kuin kokoajan olisi nauttinut jotain. Mutta Hänen kanssaan se on kuin olisi nauttinut kaikkea niin paljon kuin on mahdollista. Joten kuten arvata saattaa, posket on kipeet hymyilemisestä.



Ihmisistä täällä voisin kirjoittaa kirjan täynnä rakkausrunoja. Lukiossa on lonkalta heitettynä noin 60 oppilasta, joten meillä on tälläinen oma pieni suomi-yhteisö. Siinä kaikki on yhtä suurta onnellista perhettä, jossa jokaisesta pidetään huolta ja kaikki otetaan aina mukaan, ketään ei jätetä yksin. Ihmiset puhuu toisillensa eikä räplää puhelinta. Jos toiset istuu kahvilassa ja toiset kävelee kadulla ohi niin heti tullaan istumaan hetkeksi vaihtamaan kuulumisia, vaikka olisi vain 2 tuntia viime näkemästä. Kun lähdetään niin halataan. Näin paljon pyyteetöntä rakkautta en oo kerralla ikinä ennen nähnyt.


Ensimmäisenä viikkona Julia muutti mun kämppään punkkaamaan 'hetkeksi' aka 2 viikoksi. Ei siinä mitään, onhan täällä kaks makuuhuonetta. Asun Los Pacosissa eli perinteisellä Suomi-alueella, ja mun kämpässä ei tullut lämmintä vettä ensimmäisenä viikkona lainkaan. Mietiskelin että jeah nyt saan oman kotiorjan, mutta ei siinä sitten niin käynyt. Kissa me kuiteski hommattiin. Se oli yllätys itellekki, koska kärsin kissafobiasta. Shokkihoitoa parhaimmillaan sanon minä.


Ulkona syönti on täällä halpaa. Lähirafloissa saat alle 10eurolla jo gourme safkaa.
 Ilmottauduin Golf kurssille ja Vanhojentanssi parina toimii Touko. 
Ensimmäisenä perjantaina kutsuin Aurinkorannikoiden Lukiosta porukkaa meille ja ripustettiin tyttöjen kanssa 100 ilmapalloa seinälle. Siitä lähti sitten vähän kahentoista jälkeen matka baareihin. Meidän vakiopaikat on Midnight, Foreplay ja London Disco sekä Heavens Gate. Jos ikinä tänne tuutte niin nää on ne paikat joissa kannattaa käydä.



Koulupäivät menee siinä kun keräillään voimia viikonloppuja varten. Joka perjantai ja lauantai täällä on ollut kotibileet, jos tätä viikonlppua ei lasketa. Sunnuntaisinkin saattaa kuulua meteliä. Viime perjantaina mentiin joulujuhlasta, jossa oli kahdessa esityksessä laulamassa suoraan Petri Nygårdin keikalle ja sieltä taas baarikierrokselle. Lauantaina olin niin väsynyt tästä kolmesta viikosta että kävin vaa kaksi kertaa Sorrentossa syömässä, päivällisen ja "illallisen". Illalliset täällä syödään siihen aikaan kun suomalaiset on jo baarissa. Haluaisin niin paljon pistää tänne kuvia Petrin keikalta, sillä me saatiin hienoja videoita ja kuvia Petrin kanssa, mutta päätettiin Toukon kanssa päätyä ryöstettäviks heti samana iltana. Eli kun tänne lennätte niin jättäkää puhelimet kotiin kun lähette baariin, älkää kulkeko yksin tai edes kaksin sivukujilla ja bonuksena vielä -vahtikaa juomianne.

En tiedä mitä enään kertoisin. En pysty sanoin kuvailla mun tunnetta.
Tällä hetkellä mun kämpillä majoittelee itseään Nita ja Kentsu Suomesta ja äsken raahauduin jouluillalliselta kotiin. Eilen oli pikkujoulut taas meitsin kämpillä.
Adios!


lauantai 20. joulukuuta 2014

in dreams and in love there are no impossibilities



Täällä Espanjassa nyt ollaan! Kolme viikkoa on kohta jo takana ja alkaa jo pelottaa että aika loppuu kesken. Sydän pamputtaa siihen suuntaan että kannattais jäädä tänne koko loppu koulun ajaks, mutta samalla se pamputtaa Viroon päin. Näiden kuukausien aikana oon löytänyt rakkauden ja elämän ilon uudestaan. 
Postausta Espanjasta saatte odottaa ainakin huomiseen asti, mutta nyt ennenkuin lähden taas kaupungille tanssimaan niin tulin julkistamaan tekstin mitä olen tänne kirjoitellut muistiin, ennen tänne tuloa siis. Nauttikaa.


"Mä olen innoissani Espanjaan lähdöstä. Vaikka Suomessa mulla on ihania ystäviä ketkä saa mut nauramaan, tarviin omaa aikaa ja läheisyyttä uusilta ihmisiltä. Aurinkoa joka saa mut onnelliseks, ihmisiä ketkä ei odota multa mitään. Ihmisiä ketkä ei voi tuottaa pettymystä ja oman asunnon johon voin kutsua ketä tahansa koska tahansa. Kaupungin joka ei nukahda näin aikaisin, aamun asti tanssijoita. Mua jännittää enemmän kuin koskaan, mutta uskon tän olevan parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunu.
Tänä aikana oon seikkaillu vaikka missä. Helsingin yö elämässä, kotikaupungin kotibileissä ja tanssilattioilla, Virossa Siirin kanssa juhlimassa ja Herra Ihanan kainalossa. Stressannut koulua ja kantanut lapsia reppuselässä koko palkan edestä. Nähnyt Benjamin Peltosen ensimmäisen keikan KidsRockissa. Mutta tiedän etten tule potemaan kotiikävää.
Erityisen paljon aikaa oon viettäny kuunnellen laivan bändejä, joita voisi kutsua keskinkertaisiksi mutta todellisuudessahan ne saavat jokaisen hymyilemään. Jopa ne joiden laivamatkan tarkoitus ei ole juoda itseään ojaan. Mä olen istunut yksin monta tuntia, jotta näen Hänet ja pääsen Hänen kainaloonsa. Katsellut vanhuksia onnensa kukkuroilla laivan tanssilattialla, tanssimassa unohdettuja tansseja unohdettujen biisien tahtiin. Totta puhuen, en keksi parempaa tapaa tuhlata aikaani. Ja kun olen Herra Ihanan kanssa tunnen taas jotain mitä olen pitkään pelännyt. Hän vei minut tanssimaan jazzia live bändin tahtiin, karaokebaariin, yölliselle kävelylle Vanhaan Tallinnaan. Opetti soittamaan rumpuja ja sai minut lupaamaan että ensi kerralla esiinnytään hipsteri yleisölle. Miksi hipsteri? no nehän taputtaa sillekkin jos lavalle menee mussuttamaan sipsejä, koska taide. Tämä me tehdään sitten samalla. Ainakin 10 minuuttia. Hän tuli vastaan ruusun kanssa ja suostui katsomaan hölmön rakkauselokuvan. Joka kerta Hän on tehnyt meille illallisen ja aamupalan, tarjoillut viiniä kynttilöiden valossa. Piti minua sylissään ja maalasi kanssani kun aivot olivat jo sammuneet. Joka kerta Hän tarjoaa kättään bussista ulos tultaessa ja avaa jokaisen oven minulle. Hän on prinssini. Lupauksia ja ikuisia sanoja ladeltiin toisillemme.
Jos jotain tästä kuukaudesta tulen muistamaan, se on Hän. Hän joka saa perhoset lentämään vatsassani vain pompahtamalla ajatuksiini.
En ole ainut jonka kaamosmasennut on saanut pauloihinsa, eikö totta? Tässä syy siihen etten ole viitsinyt kirjoitella kun aikaa on ollut. Mutta toisaalta sitä ei myöskään liikaa ole herunut, 
elämä nautitaan raakana ja maustetaan seikkailulla."