lauantai 20. joulukuuta 2014

in dreams and in love there are no impossibilities



Täällä Espanjassa nyt ollaan! Kolme viikkoa on kohta jo takana ja alkaa jo pelottaa että aika loppuu kesken. Sydän pamputtaa siihen suuntaan että kannattais jäädä tänne koko loppu koulun ajaks, mutta samalla se pamputtaa Viroon päin. Näiden kuukausien aikana oon löytänyt rakkauden ja elämän ilon uudestaan. 
Postausta Espanjasta saatte odottaa ainakin huomiseen asti, mutta nyt ennenkuin lähden taas kaupungille tanssimaan niin tulin julkistamaan tekstin mitä olen tänne kirjoitellut muistiin, ennen tänne tuloa siis. Nauttikaa.


"Mä olen innoissani Espanjaan lähdöstä. Vaikka Suomessa mulla on ihania ystäviä ketkä saa mut nauramaan, tarviin omaa aikaa ja läheisyyttä uusilta ihmisiltä. Aurinkoa joka saa mut onnelliseks, ihmisiä ketkä ei odota multa mitään. Ihmisiä ketkä ei voi tuottaa pettymystä ja oman asunnon johon voin kutsua ketä tahansa koska tahansa. Kaupungin joka ei nukahda näin aikaisin, aamun asti tanssijoita. Mua jännittää enemmän kuin koskaan, mutta uskon tän olevan parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunu.
Tänä aikana oon seikkaillu vaikka missä. Helsingin yö elämässä, kotikaupungin kotibileissä ja tanssilattioilla, Virossa Siirin kanssa juhlimassa ja Herra Ihanan kainalossa. Stressannut koulua ja kantanut lapsia reppuselässä koko palkan edestä. Nähnyt Benjamin Peltosen ensimmäisen keikan KidsRockissa. Mutta tiedän etten tule potemaan kotiikävää.
Erityisen paljon aikaa oon viettäny kuunnellen laivan bändejä, joita voisi kutsua keskinkertaisiksi mutta todellisuudessahan ne saavat jokaisen hymyilemään. Jopa ne joiden laivamatkan tarkoitus ei ole juoda itseään ojaan. Mä olen istunut yksin monta tuntia, jotta näen Hänet ja pääsen Hänen kainaloonsa. Katsellut vanhuksia onnensa kukkuroilla laivan tanssilattialla, tanssimassa unohdettuja tansseja unohdettujen biisien tahtiin. Totta puhuen, en keksi parempaa tapaa tuhlata aikaani. Ja kun olen Herra Ihanan kanssa tunnen taas jotain mitä olen pitkään pelännyt. Hän vei minut tanssimaan jazzia live bändin tahtiin, karaokebaariin, yölliselle kävelylle Vanhaan Tallinnaan. Opetti soittamaan rumpuja ja sai minut lupaamaan että ensi kerralla esiinnytään hipsteri yleisölle. Miksi hipsteri? no nehän taputtaa sillekkin jos lavalle menee mussuttamaan sipsejä, koska taide. Tämä me tehdään sitten samalla. Ainakin 10 minuuttia. Hän tuli vastaan ruusun kanssa ja suostui katsomaan hölmön rakkauselokuvan. Joka kerta Hän on tehnyt meille illallisen ja aamupalan, tarjoillut viiniä kynttilöiden valossa. Piti minua sylissään ja maalasi kanssani kun aivot olivat jo sammuneet. Joka kerta Hän tarjoaa kättään bussista ulos tultaessa ja avaa jokaisen oven minulle. Hän on prinssini. Lupauksia ja ikuisia sanoja ladeltiin toisillemme.
Jos jotain tästä kuukaudesta tulen muistamaan, se on Hän. Hän joka saa perhoset lentämään vatsassani vain pompahtamalla ajatuksiini.
En ole ainut jonka kaamosmasennut on saanut pauloihinsa, eikö totta? Tässä syy siihen etten ole viitsinyt kirjoitella kun aikaa on ollut. Mutta toisaalta sitä ei myöskään liikaa ole herunut, 
elämä nautitaan raakana ja maustetaan seikkailulla."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti mitä kirjotat! (: