tiistai 24. helmikuuta 2015

mä tiesin että tän hetken tulen muistamaan ikuisesti


Kuten arvata saattaa Espanjasta Suomeen muuton jälkeen olo tuntuu masentuneelta. Aurinko ja lämmin tuuli vaihtuu kirpeään pakkaseen. Hymyilevät ihmiset surullisiin kasvoihin. Halvat huvittelut kaupungilla netflixin katsomiseen peiton alla. Vapaus faktaan että on alle täysiikäisyyden vielä pari kuukautta. Tapa halata kun tavataan ja erotaan, sanoihin mo ja mox. Kyllähän se tuntuu pahalta, jopa ilman sitä faktaa kuinka moni ystävä jäi monien satojen kilometrien päähän. Että unelman eläminen on ohi.
Sunnuntaina oli takaisin paluu, keskiviikkona lähtö Tallinnaan Hänen ketä kaipasin eniten luo. Suomalainen kiukkunaama vaihtui heti hymyyn ja sydämmiin silmissä. Me halailimme ensimmäisen yön kertoen kuinka paljon toisiamme kaipasimme. Teimme ruokaa ja katsoimme 50 shades of Greyn Tallinnan uusimmassa elokuvateatterissa. Sieltä päädyimme Vanhan Tallinnan Roof baariin polttamaan vesipiippua ja juomaan parit shotit. Seuraavana päivänä heräsin onnellisena hänen silittäessä hiuksiani ja suudellessa otsaani. Ryömin suihkuun hieman darrasta kärsien ja sen jälkeen teimme ruokaa ja halailimme lisää. Hän tekee minut onnelliseksi. Espanjassa asuminen tuntui siltä kuin olisi kokoajan nauttinut vähän jotakin joka saa onnelliseksi, mutta Hänen kanssaan tuntuu siltä että olisin nauttinut kaikkea mahdollista ja olisin ratketa onnesta.
Hän meikkasi minut samalla kun opastin mitä kaikkea haluan naamaani tunkea ja vei minut sen jälkeen katsomaan kahta tanssiesitystä uuteen teatteriin Tallinnan syrjäpuolelle. Ensimmäinrn esitys pisti miettimään elämän tarkoitusta ja toinen vain nauramaan sille hulluudelle, näiden jälkeen siirryimme ravintolan ja baarin kautta takaisin kotiin halailemaan.
Seuraava päivä oli yksi pelottavimmista päivistä elämässäni. Me lähtimme Hänen isänsä, siskon ja ystäväperheen kanssa takaisin Suomeen Himokselle laskettelemaan. Siskon olin jo tavannut ja tulimme hyvin juttuun sillä he asuvat yhdessä, mutta että iskäkin piti nyt tavata! Isä osasi suomea ja ystäväperheen vanhemmat myös, joten sain vastailla kysymyksiin mitä mikäkin sana tarkoitti ja minkälaista Himoksella on. Missä mikäkin kaupunki sijaitsee ja kuinka kauan minnekkin kestää ajaa, enhän minä tiedä! Ystäväperheeseen kuului vanhempien lisäksi 10 ja 3 vuotias poika. Nuoremman kanssa leikimme pitkin päivää, mutten ymmärtänyt sanaakaan hänen puheestaan. Kuulemma käski minut vankilaan kun näytin kieltä. Isompi poika tuli laskettelemaan kanssamme ja hänen isänsä kantoi Julia-karkkeja mukana rinteessä. 
Ajomatka laivalle ja ensimmäinen tunti siellä meni ujostellen, mutta lopulta kun avasin suuni asiat alkoivat rullaamaan paremmin. Niin hyvin että Hänen isänsä tarjosi heti kaljan mökille päästyämme ja kertoi missä mikäkin juoma on. He tekivät ruokaa yhdessä kuin perhe ja saivat minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Tervetulleemmaksi kuin omat vanhempani.
Rakastan virolaisia. Ennen saunaa me menimme kävelemään rinteiden juurelle ja mökin miehet ottivat viinapullot ja kaljat mukaan. Sama kun lähdettiin laskettelemaan, kaikki pakkasivat housunsa ja takkinsa täyteen eri juomia. 
Sain ensimmäistä kertaa jäähyn lasketellessamme. Mies pysäytti meidät, vei lippumme ja käski mennä miettimään tekosiamme 20minuutiksi ennenkuin saisimme lippumme takaisin kerrottuamme mitä teimme väärin. En tiennyt että offroudin laskusta saa jälkiistuntoa. Tämän jälkeen Hän tapasi vanhempani, jotka rakastivat Häntä. Söimme raklettia ja kaadoin viinit päälleni. Myöhemmin Hän kertoi rakastavansa minua.
Viimeisenä iltana kävimme Hänen kanssaan rinteissä laskemassa pulkalla. Kuljimme ympäri Himosta Hänen vetäessä minua ja siidereitämme pulkassa. Lämmittelimme saunassa ja puhuimme siitä minkälaisen tulevaisuuden haluamme, minkälaisen tulevaisuuden me voisimme rakentaa. Aamulla Hän herätti minut uudelleen silittelemällä hiuksiani ja suukottelemalla otsaani. Teki minulle aamupalaa ja lähti vielä rinteeseen juomaan minttukaakaota lumisateeseen.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Yksi unelma, por favor


Wau. En voi muuta sanoa. 

Espanja oli kaikkea sitä mitä odotin ja paljon enemmän. Koulussa sillä ei ollu väliä kenen kanssa menit syömään, koska jokanen oli valmis ottamaan sut niiden pöytään. Joka päivä sä voit kokeilla jotain uutta koska kaikki aktiviteetit on paljon halvempia ja niitä on enemmän, ihmisten elämä ei pyöri vain sosiaalisessa mediassa. Ihmiset pimpottaa ovikelloa eikä soita sulle. Kotiintuloajoista ei oo tietoakaan, yöt ei oo nukkumista varten ja tapana on istuskella kahvilla monta tuntia nauttien kesäviiniä. Ruoka on halpaa, joten voit ostaa mansikoita koska tahansa ja ulkona syöminenkään ei saa kukkaroa itkemään. 

Mä kasvoin tän reissun aikana. Löysin taas itteni, sen mitä joskus olin ennen pinnallisuuden astumista mukaan. Mun ei tarvinnut enään kysellä itseltäni kuka mä olen, mitä mä merkitsen maailmalle, olenko tarpeeksi hyvä. Mä tunsin itseni täydelliseksi, onnelliseksi. En niin että olisin ollut parempikuin muut. Vaan että kertaakaan en miettinyt olenko tarpeksi hyvä, mä tiesin että olen.

Suurin kiitos siitä että tunsin oloni voittamattomaksi ja sain elää unelmaani kuuluu ihmisille Fuengirolassa. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin ja heitä en ikinä unohda. Espanjan miehiä joiden nimi oli aina Juan, Jose, Jesus tai Javi. Julian räiskyvää naurua, Nellan kanssa 360-baarissa ilmasen bissen litkimistä ja skeittaavien poikien kattelua, Tobin ja Thorin katsetta kun ne pyys ruokaa ja sitä hymyä minkä syöminen sai aikaan. Tobin illuminati tarinoita, Thorin kanssa ilokaasun vetämistä, Toukon kanssa keskiviikkokännien harrastamista. Sitä että jokainen halasi ennenkuin lähti kotiin. Christiania ja sen tanssimista strippitangolla, sitä hetkeä kun Attekin uskalsi strippitangolle. Aten kanssa Miramarin katolla brownisjäätelön syömistä ja sitä miten se joutu nuolemaan mun naaman puhtaaks. Masaa joka osasi pyörittää tyttöjä vanhojen tansseissa parhaiten, Niksua joka meinasi aina purkahtaa nauruun kun tanssittiin. Sitä että Niksu auttoi mua siivoamaan mun bileissä, sitä että ihmiset autto pyytämättä. Eetua jolle piti syöttää kitkattia golf-kurssilla että se lopettais nälän aiheuttaman äksyilyn. Sen upeaa tyttöystävää, jonka kanssa tuli tanssittua viimestä päivää. Emman kanssa tanssikurssilla naureskelua ja Clarissan kanssa golffin pelaamista. Clarissan poikaystävän katsetta kun se katseli Clarissaa ihaillen. Sitä miten Touko veti mut hiuksista kiinni pitäen hissistä baarin jälkeen kotiin. Joka viikonloppuisia kotibileitä meillä. Midnightia, Foreplaytä, Bossia, Heaven Gatea ja London Discoa. Kristiinaa jonka kanssa sai ilmasia shotteja Foreplayissä. Foreplayn djtä joka kuulutti aina kun nousin strippitangolle tai baaritiskille. Viimeistä iltaa kaupungilla kun heitin rintsikat kattoon ja sain shampanjapullon meille.



En unohda näkymää mun parvekkeelta enkä näkymää näköalavuorelta viimeisenä yönä. En unohda uuttavuotta jollon mua suudeltiin kun ilmapallot tippui katosta päällemme. En uudenvuoden ruusua. En sitä kun Petri Nygård laulo mulle; "Haluun sitä märkää, sitä speciaali jymyy, eli näytäkkö mulle sun vertikaali hymyy" kun tanssimme Toukon kanssa kuin viimeistä päivää. En unohda biisejä joita kuuntelin kynttilän valossa lattialla maaten mun espanjapoitsun kanssa. En unohda sitä sunnuntaita kun darrassa katsottiin American Pieta mykkänä. En unohda meidän tekemiä kakkuja tai 200 ilmapalloa meidän lattialla. En sitä kun hän pyysi minua lähemmäs, vaikka makasin jo hänen käsiensä välissä rintaa vasten nojaten. En sänkyä joka rikkoontui meilkein joka yö. Mun kissaa joka ryömi mun peiton alle yöksi. En sitä kun porukalla herättiin sohvilta ja sängyistä aamutupakalle meidän parvekkeelle ja hämmästeltiin lämmintä ilmaa. En vanhojentansseja ja taskumattia takahuoneessa. Penkkareita joissa mun naama maalattiin erivärisillä huulipunilla. Näkymää baaritiskiltä kannustavaan yleisöön. Illan viimeisiä tunteja kun jalat eivät tahtoneet kantaa, mutta tanssimista vaan jatkettiin. Salaisia suudelmia tanssilattialla. 
Enkä todellakaan tahdo unohtaa meitä kaikkia tanssimassa tanssilattialla.
En tahdo unohtaa mitään.
Mä voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä kaikkea Espanjassa tapahtu. Toisen niistä ihmisistä keihin tutustuin, kertoa niiden uskomattomat tarinat. Kolmannen siitä miten paljon sinne kaipaan ja miksi, miten siellä on asiat paremmin. Mutta mulla on paljo tarinoita jotka haluan pitää salassa, jotka aijoin kirjottaa vain mun päiväkirjaan. Joten teille mä kerron vain tämän; mä rakastuin Espanjassa. 
Elämään. Itseeni. Muihin. Kaikkeen.