maanantai 16. helmikuuta 2015

Yksi unelma, por favor


Wau. En voi muuta sanoa. 

Espanja oli kaikkea sitä mitä odotin ja paljon enemmän. Koulussa sillä ei ollu väliä kenen kanssa menit syömään, koska jokanen oli valmis ottamaan sut niiden pöytään. Joka päivä sä voit kokeilla jotain uutta koska kaikki aktiviteetit on paljon halvempia ja niitä on enemmän, ihmisten elämä ei pyöri vain sosiaalisessa mediassa. Ihmiset pimpottaa ovikelloa eikä soita sulle. Kotiintuloajoista ei oo tietoakaan, yöt ei oo nukkumista varten ja tapana on istuskella kahvilla monta tuntia nauttien kesäviiniä. Ruoka on halpaa, joten voit ostaa mansikoita koska tahansa ja ulkona syöminenkään ei saa kukkaroa itkemään. 

Mä kasvoin tän reissun aikana. Löysin taas itteni, sen mitä joskus olin ennen pinnallisuuden astumista mukaan. Mun ei tarvinnut enään kysellä itseltäni kuka mä olen, mitä mä merkitsen maailmalle, olenko tarpeeksi hyvä. Mä tunsin itseni täydelliseksi, onnelliseksi. En niin että olisin ollut parempikuin muut. Vaan että kertaakaan en miettinyt olenko tarpeksi hyvä, mä tiesin että olen.

Suurin kiitos siitä että tunsin oloni voittamattomaksi ja sain elää unelmaani kuuluu ihmisille Fuengirolassa. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin ja heitä en ikinä unohda. Espanjan miehiä joiden nimi oli aina Juan, Jose, Jesus tai Javi. Julian räiskyvää naurua, Nellan kanssa 360-baarissa ilmasen bissen litkimistä ja skeittaavien poikien kattelua, Tobin ja Thorin katsetta kun ne pyys ruokaa ja sitä hymyä minkä syöminen sai aikaan. Tobin illuminati tarinoita, Thorin kanssa ilokaasun vetämistä, Toukon kanssa keskiviikkokännien harrastamista. Sitä että jokainen halasi ennenkuin lähti kotiin. Christiania ja sen tanssimista strippitangolla, sitä hetkeä kun Attekin uskalsi strippitangolle. Aten kanssa Miramarin katolla brownisjäätelön syömistä ja sitä miten se joutu nuolemaan mun naaman puhtaaks. Masaa joka osasi pyörittää tyttöjä vanhojen tansseissa parhaiten, Niksua joka meinasi aina purkahtaa nauruun kun tanssittiin. Sitä että Niksu auttoi mua siivoamaan mun bileissä, sitä että ihmiset autto pyytämättä. Eetua jolle piti syöttää kitkattia golf-kurssilla että se lopettais nälän aiheuttaman äksyilyn. Sen upeaa tyttöystävää, jonka kanssa tuli tanssittua viimestä päivää. Emman kanssa tanssikurssilla naureskelua ja Clarissan kanssa golffin pelaamista. Clarissan poikaystävän katsetta kun se katseli Clarissaa ihaillen. Sitä miten Touko veti mut hiuksista kiinni pitäen hissistä baarin jälkeen kotiin. Joka viikonloppuisia kotibileitä meillä. Midnightia, Foreplaytä, Bossia, Heaven Gatea ja London Discoa. Kristiinaa jonka kanssa sai ilmasia shotteja Foreplayissä. Foreplayn djtä joka kuulutti aina kun nousin strippitangolle tai baaritiskille. Viimeistä iltaa kaupungilla kun heitin rintsikat kattoon ja sain shampanjapullon meille.



En unohda näkymää mun parvekkeelta enkä näkymää näköalavuorelta viimeisenä yönä. En unohda uuttavuotta jollon mua suudeltiin kun ilmapallot tippui katosta päällemme. En uudenvuoden ruusua. En sitä kun Petri Nygård laulo mulle; "Haluun sitä märkää, sitä speciaali jymyy, eli näytäkkö mulle sun vertikaali hymyy" kun tanssimme Toukon kanssa kuin viimeistä päivää. En unohda biisejä joita kuuntelin kynttilän valossa lattialla maaten mun espanjapoitsun kanssa. En unohda sitä sunnuntaita kun darrassa katsottiin American Pieta mykkänä. En unohda meidän tekemiä kakkuja tai 200 ilmapalloa meidän lattialla. En sitä kun hän pyysi minua lähemmäs, vaikka makasin jo hänen käsiensä välissä rintaa vasten nojaten. En sänkyä joka rikkoontui meilkein joka yö. Mun kissaa joka ryömi mun peiton alle yöksi. En sitä kun porukalla herättiin sohvilta ja sängyistä aamutupakalle meidän parvekkeelle ja hämmästeltiin lämmintä ilmaa. En vanhojentansseja ja taskumattia takahuoneessa. Penkkareita joissa mun naama maalattiin erivärisillä huulipunilla. Näkymää baaritiskiltä kannustavaan yleisöön. Illan viimeisiä tunteja kun jalat eivät tahtoneet kantaa, mutta tanssimista vaan jatkettiin. Salaisia suudelmia tanssilattialla. 
Enkä todellakaan tahdo unohtaa meitä kaikkia tanssimassa tanssilattialla.
En tahdo unohtaa mitään.
Mä voisin kirjoittaa kirjan siitä mitä kaikkea Espanjassa tapahtu. Toisen niistä ihmisistä keihin tutustuin, kertoa niiden uskomattomat tarinat. Kolmannen siitä miten paljon sinne kaipaan ja miksi, miten siellä on asiat paremmin. Mutta mulla on paljo tarinoita jotka haluan pitää salassa, jotka aijoin kirjottaa vain mun päiväkirjaan. Joten teille mä kerron vain tämän; mä rakastuin Espanjassa. 
Elämään. Itseeni. Muihin. Kaikkeen.

6 kommenttia:

  1. Ootko ajatellu kirjailijan uraa? Sulla on omalaatunen tyyli kirjottaa ja voisit alottaa esim kertomal omast elämäst koska se on ihan mielenkiintone :)) jatka samaa mallii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä musa vois tulla sellasten hömppärakkaus-kirjojen kirjottaja jos oppisin välttämään kirjotusvirheitä :D mutta kiitos!

      Poista
  2. Saat kaiken kuulostamaan täydelliseltä!

    VastaaPoista
  3. elämäs on oikeesti satua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne on vaan koottu parhaimmat palat ilman noitia ja mörköjä :)

      Poista

Mieti mitä kirjotat! (: