sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nykyään niin moni asia päätyy vaan mun päiväkirjaan ettei oo taaskaan tullu kirjotettua. Ehkä se johtuu siitä että mitä vanhemmaks kasvaa sitä enemmän haluu pitää pieniä vaaleanpunaisia salaisuuksia vaan omana tietonaan.
Tosiaan muutama viikko sitten täytin 18vuotta. Poikaystävä järjesti aarteenmetsästyksen päivää ennen, jotta saisin vielä kokea ripauksen lapsuudesta. Ei hätää, ei se siihen nyt kuiteskaan jäänyt. Tänä Lauantaina Haapsalussa järjestettiin kauhuelokuva festivaalit, jonne molemmat maalattiin puolet naamasta. Samalla käytiin Haapsalun linnassa ja rannalla kävelemässä.
Päivänä jolloin täytin 18 vuotta heräsin kitaran soittoon ja lauluun joka oli tehty mulle. Roger istu sängyn vieressä kitara sylissä ja pieni punastunut ilme kasvoilla. Tätä seurasi lahjojen tutkailu ja lettukestit. Illemmalla käytiin syömässä satamassa olevassa laivassa, jonka ohi kulkiessa kuulee vain hyvää musiikkia. Pidettiin toisiamme kädestä ja mietittiin miten illan jazz liikkeet onnistuvat. Jos joku on kiinnostunu hyvästä musiikista, rauhallisesta sekä mustia nahkasohvia omaavasta röökihuoneesta ja kohtuuhintaisista juomista niin suunnatkaa Chicago baariin. Tää oli toinen kerta kun jazz bändi veti meijät sinne ja tanssittiin taas sydämemme kyllyydestä. 
Illan aikana tuli käytyä eri baareissa ja juotua shotteja koeputkista. Ilta meni niin hyvin että kulta sai oikeen pidellä pystyssä.
Toinen synttäreiden juhlimiskerta meni vähän paremmin. Alkoholia löyty vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin tuli pidettyä lukutaito sekä muut ominaisuudet jotka känniläisiltä puuttuvat tallella. Iitu ja Kiia saapu Suomesta maistamaan virolaista meininkiä ja päivän kohokohta oli ehdottomasti tequilabong. Beerbong se ei ollut, sillä kaljaa ei ollut tippaakaan laseissa.
Kolmas kerta tapahtui tädin kanssa. Päästiin yli K20 baareihin ja täti opetti kädestä pitäen mikä juoma on hyvää ja kuinka paljon pitää ketäkin tipata. Onko kukaan teistä ikinä tipannut portsaria? Noup en minäkään ennenkuin opin että niinkin täytyy tehdä. Käytiin katsomassa Apulantaa ja testailemassa eri juomia. Ikä eroa meiltä löytyy 15 vuotta eikä ikinä olla paljoa jutskailtu, muttä tää ilta oli loistava. Tai sanoisinko puolpäivää kun 12h tuli vietettyä lasi kädessä.
Tänään sattui olemaan sitten viimeinen päivä synttärisankarina. Sukulaiset tuli kylään ja iskä oli tehnyt suloisen dia esityksen. Tehtiin iskän kanssa ruokaa ja koristeltiin koti äidin kanssa. Melkein jokainen lähisukulainen oli paikalla syömässä kakkua ja juomassa kahvia. 
Kiitos sille joka on antanut minulle tämän elämän. Ehkä se on jumala, ehkä äiti ja isä, kenties kohtalo, tähdet taivaalla tai minä itse olen saavuttanut tämän. Jokatapauksessa olen maailman onnellisin nuori nainen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Muodostamme itse oman pelkomme, joten ainoastaan me voimme päästää siitä irti.

Suomessa tuntuu että kun herään niin välillä huulillani on jo valmiiksi sana ei. Suurin haaste onnellisen ja keskinkertaisen elämän välillä on juuri tämä sana ja kyllä. Kumpaa käytät enemmän. Tämä lukijat on yksi niistä asioista mitkä saavat minut hymyilemään joka päivä, lopulta kirjoittamaan tänne kaiken ihanan mitä on tapahtunut. Sanokaa elämälle kyllä.
Jokunen kerta sitten kun olin taas Tallinnassa nauttimassa Hänestä, pääsin tapaamaan melkein kaikki ystävät Saarin synttäreillä. Booli sai kaikki sekaisin ja tanssimaan virolaisen musiikin tahtiin. Seuraavan aamun tuntumaan helvetiltä. Osasyynä oli myös shampanja, mitä tuli nautittua illan mittaan. Vein lahjaksi muumikarkkeja ja Niiskuneiti magneetin jääkaappiin, Hän toi ananaksen ja kukkia. Onnekseni tulin toimeen kavereiden kanssa. Suhde on jo sinetöinyt kohtalonsa jos Hänen ystävänsä eivät nauti seurastasi.
Tuntui hyvältä kun Hän kutsui minua tytökseen, kun hän tanssi kanssani ja löi tyynyillä naamaan.
Seuraavana päivänä loikoilimme sängyssä. Katsoimme elokuvia ja söimme pizzaa. Ensimmäistä kertaa vietimme päivän ilman mitään erikoista, mutta se tuntui hyvältä. Vain olla.
Yön aikana minusta tuli myös virallisesti tyttöystävä. Aamulla sain herätä valkoisen ruusun tuoksuun ja hiusten silittelyyn.
Sinä sunnuntaina pääsin kuuntelemaan treenikselle Hänen bändiään. Usein tulee kehuttua lähimmäisiä vaikka he eivät tekisi mitään erikoista, tällä kertaa olin oikeasti sitä mieltä että voisin ostaa levyn mikäli se ilmestyisi kauppoihin. Tai ladata biisit youtubesta ilmaiseksi. Laulajan ääni on kuin enkelillä ja rock jumalattarella samaan aikaan. Ja Hän näyttää hyvältä kitara sylissään. Nyt Hän ottaa minut jo joka kerta mukaan katsomaan harjoituksia. Tämän takia olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja ettei kolme tuntia kulu vain kännykällä pelaten.
Päivät meidän tapaamisten välissä matelevat. Me skypetämme iltaisin ja välillä nukumme videopuhelun välityksellä toistemme vieressä. Koulussa päivät kuluvat samalla kaavalla. Kiroilua, haukottelua ja välitunteja kikatellen. Koulun jälkeen palaan kantapaikkaani juomaan kahvia ja teetä välillä pullan kera jos aikaa riittää. Juoruamaan ja naureskelemaan ystävien kanssa. Tosin nyt olen töissä lastenhoitajana sekä puhelinmyyjänä, joten vapaa aikaa ei arkipäivisin yleensä edes löydy.
Vanhojen risteily. Kyllä te tiedätte millaisia ne ovat. Kovaa juopottelua ja karaokea, buffet ruokailuja ja hoipertelua Tukholmassa, nettikahviloissa frappuccinon juomista. Pientä draamaa ehkä siellä täällä, mutta yhteishenki on silti katossa. Ringissä tanssimista ja vähän valssahtelua. Möykkäävä lauma nuoriä yhdellä käytävällä hortoillen paikasta paikaan hytistä hyttiin valvojien naureskellessa ja pyöritellessä silmiä. Yksi kaveri eksyy ehkä metroon ja yksi oksentaa roskikseen. Alaikäiset sekoittavat buffetissa viiniä cokikseen etteivät henkilökunnan tiukkapipot huomaa ja 18-vuotiaat lainaavat papereitaan ja hakevat meille juomia. Aamubuffetissa pekonin mättäämistä ja edelleen kännissä hoipertelua.
Matkan ainoa huono puoli että se sattui olemaan keskellä viikkoa, joten torstaina kun laiva saapui puoli yhdeltätoista satamaan opettajat odotti meitä kahdeltatoista oppitunneille. Eihän melkein kukaan mennyt paitsi tämä neiti, sillä Espanjan takia ei ollut varaa jäädä tunneilta pois. Kuvailisin tätä sanalla; helvetti.
Ruotsin risteilyn jälkeisenä viikonloppuna kävin taas Tallinnassa. Laivamatka on kuin siirtymäprosessi uuteen elämään. Kun saavun satamaan en edes muista olleeni poissa ja että olen aivan erillaisesta maailmasta, erillainen ihminen. Hänen suudelmansa ja kätensä ympärilläni ovat lempiasiani maailmassa. Lempipaikkani on Hänen kainalossa peiton alla.
Tällä kertaa suunnitelmissa ei ollut mitään erikoista laihojen kukkaroidemme takia. Kävimme bändiharkoissa sekä kaupassa muutaman kerran ja tein meille makaronilaatikkoa illalliseksi, ainut ruoka jonka osaan tehdä hyvin. Katsoimme isäni elokuvaa ja naureskelimme huonosti editoidulle ja amatööri englantia täynnä olevalle filmille.  Edellispäivän kehujen myötä rohkaisin itseäni lauantaina ja päätin että teen ensimmäistä kertaa kalaa, riisin ja prokkolikastikkeen kera. Onnistuin!
Suunnittelimme kesää ja sain ensimmäistä kertaa kuulla Hänen laulavan. Tutustuin paremmin Hänen siskon saksalaiseen poikaystävään ja heräsin tekemään vuorostaan Hänelle lettuja.
Kerrassaan täydellinen viikonloppu.