lauantai 11. huhtikuuta 2015

Muodostamme itse oman pelkomme, joten ainoastaan me voimme päästää siitä irti.

Suomessa tuntuu että kun herään niin välillä huulillani on jo valmiiksi sana ei. Suurin haaste onnellisen ja keskinkertaisen elämän välillä on juuri tämä sana ja kyllä. Kumpaa käytät enemmän. Tämä lukijat on yksi niistä asioista mitkä saavat minut hymyilemään joka päivä, lopulta kirjoittamaan tänne kaiken ihanan mitä on tapahtunut. Sanokaa elämälle kyllä.
Jokunen kerta sitten kun olin taas Tallinnassa nauttimassa Hänestä, pääsin tapaamaan melkein kaikki ystävät Saarin synttäreillä. Booli sai kaikki sekaisin ja tanssimaan virolaisen musiikin tahtiin. Seuraavan aamun tuntumaan helvetiltä. Osasyynä oli myös shampanja, mitä tuli nautittua illan mittaan. Vein lahjaksi muumikarkkeja ja Niiskuneiti magneetin jääkaappiin, Hän toi ananaksen ja kukkia. Onnekseni tulin toimeen kavereiden kanssa. Suhde on jo sinetöinyt kohtalonsa jos Hänen ystävänsä eivät nauti seurastasi.
Tuntui hyvältä kun Hän kutsui minua tytökseen, kun hän tanssi kanssani ja löi tyynyillä naamaan.
Seuraavana päivänä loikoilimme sängyssä. Katsoimme elokuvia ja söimme pizzaa. Ensimmäistä kertaa vietimme päivän ilman mitään erikoista, mutta se tuntui hyvältä. Vain olla.
Yön aikana minusta tuli myös virallisesti tyttöystävä. Aamulla sain herätä valkoisen ruusun tuoksuun ja hiusten silittelyyn.
Sinä sunnuntaina pääsin kuuntelemaan treenikselle Hänen bändiään. Usein tulee kehuttua lähimmäisiä vaikka he eivät tekisi mitään erikoista, tällä kertaa olin oikeasti sitä mieltä että voisin ostaa levyn mikäli se ilmestyisi kauppoihin. Tai ladata biisit youtubesta ilmaiseksi. Laulajan ääni on kuin enkelillä ja rock jumalattarella samaan aikaan. Ja Hän näyttää hyvältä kitara sylissään. Nyt Hän ottaa minut jo joka kerta mukaan katsomaan harjoituksia. Tämän takia olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja ettei kolme tuntia kulu vain kännykällä pelaten.
Päivät meidän tapaamisten välissä matelevat. Me skypetämme iltaisin ja välillä nukumme videopuhelun välityksellä toistemme vieressä. Koulussa päivät kuluvat samalla kaavalla. Kiroilua, haukottelua ja välitunteja kikatellen. Koulun jälkeen palaan kantapaikkaani juomaan kahvia ja teetä välillä pullan kera jos aikaa riittää. Juoruamaan ja naureskelemaan ystävien kanssa. Tosin nyt olen töissä lastenhoitajana sekä puhelinmyyjänä, joten vapaa aikaa ei arkipäivisin yleensä edes löydy.
Vanhojen risteily. Kyllä te tiedätte millaisia ne ovat. Kovaa juopottelua ja karaokea, buffet ruokailuja ja hoipertelua Tukholmassa, nettikahviloissa frappuccinon juomista. Pientä draamaa ehkä siellä täällä, mutta yhteishenki on silti katossa. Ringissä tanssimista ja vähän valssahtelua. Möykkäävä lauma nuoriä yhdellä käytävällä hortoillen paikasta paikaan hytistä hyttiin valvojien naureskellessa ja pyöritellessä silmiä. Yksi kaveri eksyy ehkä metroon ja yksi oksentaa roskikseen. Alaikäiset sekoittavat buffetissa viiniä cokikseen etteivät henkilökunnan tiukkapipot huomaa ja 18-vuotiaat lainaavat papereitaan ja hakevat meille juomia. Aamubuffetissa pekonin mättäämistä ja edelleen kännissä hoipertelua.
Matkan ainoa huono puoli että se sattui olemaan keskellä viikkoa, joten torstaina kun laiva saapui puoli yhdeltätoista satamaan opettajat odotti meitä kahdeltatoista oppitunneille. Eihän melkein kukaan mennyt paitsi tämä neiti, sillä Espanjan takia ei ollut varaa jäädä tunneilta pois. Kuvailisin tätä sanalla; helvetti.
Ruotsin risteilyn jälkeisenä viikonloppuna kävin taas Tallinnassa. Laivamatka on kuin siirtymäprosessi uuteen elämään. Kun saavun satamaan en edes muista olleeni poissa ja että olen aivan erillaisesta maailmasta, erillainen ihminen. Hänen suudelmansa ja kätensä ympärilläni ovat lempiasiani maailmassa. Lempipaikkani on Hänen kainalossa peiton alla.
Tällä kertaa suunnitelmissa ei ollut mitään erikoista laihojen kukkaroidemme takia. Kävimme bändiharkoissa sekä kaupassa muutaman kerran ja tein meille makaronilaatikkoa illalliseksi, ainut ruoka jonka osaan tehdä hyvin. Katsoimme isäni elokuvaa ja naureskelimme huonosti editoidulle ja amatööri englantia täynnä olevalle filmille.  Edellispäivän kehujen myötä rohkaisin itseäni lauantaina ja päätin että teen ensimmäistä kertaa kalaa, riisin ja prokkolikastikkeen kera. Onnistuin!
Suunnittelimme kesää ja sain ensimmäistä kertaa kuulla Hänen laulavan. Tutustuin paremmin Hänen siskon saksalaiseen poikaystävään ja heräsin tekemään vuorostaan Hänelle lettuja.
Kerrassaan täydellinen viikonloppu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti mitä kirjotat! (: