sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Nykyään niin moni asia päätyy vaan mun päiväkirjaan ettei oo taaskaan tullu kirjotettua. Ehkä se johtuu siitä että mitä vanhemmaks kasvaa sitä enemmän haluu pitää pieniä vaaleanpunaisia salaisuuksia vaan omana tietonaan.
Tosiaan muutama viikko sitten täytin 18vuotta. Poikaystävä järjesti aarteenmetsästyksen päivää ennen, jotta saisin vielä kokea ripauksen lapsuudesta. Ei hätää, ei se siihen nyt kuiteskaan jäänyt. Tänä Lauantaina Haapsalussa järjestettiin kauhuelokuva festivaalit, jonne molemmat maalattiin puolet naamasta. Samalla käytiin Haapsalun linnassa ja rannalla kävelemässä.
Päivänä jolloin täytin 18 vuotta heräsin kitaran soittoon ja lauluun joka oli tehty mulle. Roger istu sängyn vieressä kitara sylissä ja pieni punastunut ilme kasvoilla. Tätä seurasi lahjojen tutkailu ja lettukestit. Illemmalla käytiin syömässä satamassa olevassa laivassa, jonka ohi kulkiessa kuulee vain hyvää musiikkia. Pidettiin toisiamme kädestä ja mietittiin miten illan jazz liikkeet onnistuvat. Jos joku on kiinnostunu hyvästä musiikista, rauhallisesta sekä mustia nahkasohvia omaavasta röökihuoneesta ja kohtuuhintaisista juomista niin suunnatkaa Chicago baariin. Tää oli toinen kerta kun jazz bändi veti meijät sinne ja tanssittiin taas sydämemme kyllyydestä. 
Illan aikana tuli käytyä eri baareissa ja juotua shotteja koeputkista. Ilta meni niin hyvin että kulta sai oikeen pidellä pystyssä.
Toinen synttäreiden juhlimiskerta meni vähän paremmin. Alkoholia löyty vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin tuli pidettyä lukutaito sekä muut ominaisuudet jotka känniläisiltä puuttuvat tallella. Iitu ja Kiia saapu Suomesta maistamaan virolaista meininkiä ja päivän kohokohta oli ehdottomasti tequilabong. Beerbong se ei ollut, sillä kaljaa ei ollut tippaakaan laseissa.
Kolmas kerta tapahtui tädin kanssa. Päästiin yli K20 baareihin ja täti opetti kädestä pitäen mikä juoma on hyvää ja kuinka paljon pitää ketäkin tipata. Onko kukaan teistä ikinä tipannut portsaria? Noup en minäkään ennenkuin opin että niinkin täytyy tehdä. Käytiin katsomassa Apulantaa ja testailemassa eri juomia. Ikä eroa meiltä löytyy 15 vuotta eikä ikinä olla paljoa jutskailtu, muttä tää ilta oli loistava. Tai sanoisinko puolpäivää kun 12h tuli vietettyä lasi kädessä.
Tänään sattui olemaan sitten viimeinen päivä synttärisankarina. Sukulaiset tuli kylään ja iskä oli tehnyt suloisen dia esityksen. Tehtiin iskän kanssa ruokaa ja koristeltiin koti äidin kanssa. Melkein jokainen lähisukulainen oli paikalla syömässä kakkua ja juomassa kahvia. 
Kiitos sille joka on antanut minulle tämän elämän. Ehkä se on jumala, ehkä äiti ja isä, kenties kohtalo, tähdet taivaalla tai minä itse olen saavuttanut tämän. Jokatapauksessa olen maailman onnellisin nuori nainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti mitä kirjotat! (: